BLOGI-KIRJOITUKSET

Syksyn tullen

Sinussakin syntyy uutta

Pelastus- ja uudistumisrukous

Muutoksen tuulet

Jumalan tuuli

Kesäjuhlien aikaan

Kaipaus ja ikävä

Mummutädin kirje

Myyttien murtamisen aika

Tämän päivän annan Jeesukselle

Ristiinnaulitkaa

Jeesus, viimeinen oljenkorsi

Koettelemuksissa

Uskontojen sekamelskassa

Tulkaa Isäni siunatut

Vilunkukat

Vielä on toivoa

 

SYKSYN TULLEN

Näin syksyn tullen teemme monenlaisia valmisteluja talven varalle. Puutarhassa leikataan oksia, haravoidaan lehtiä ja peitellään arimpia kasveja kylmän kynsistä. Metsistä ja pelloilta kootaan satoa, säilötään ja pakastetaan, jotta pimeän aikaan on mistä ottaa lisäravintoa.

Mutta muistammeko valmistautua kaikkein tärkeimpään hetkeen. Siihen, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen. Miten ovat asiani silloin?

Moni ei halua käsitellä tätä teemaa. Se ahdistaa, panee ajattelemaan liian vakavia juttuja. On helpompi hukuttaa mieli meteliin ja viihteeseen, kaikenlaiseen tekemiseen ja hyörinään. Mutta yön hiljaisuudessa nämä asiat tulevat mieleen. On olemassa kaksi tietä. Elämän ja kuoleman tie. Meitä kutsutaan valinnan eteen. Kumpaa tietä haluan kulkea?

Eikö luonnollinen valinta olisi elämään vievä tie. Tie, jota saa kulkea turvallisessa seurassa Jeesuksen kanssa. Hän on luvannut antaa meille yltäkylläisen elämän, tulevaisuuden ja toivon.

Meille tarjotaan monenlaisia neuvoja tässä maailmassa, mutta haluammeko kuulla oikeita neuvoja. Jesajan kirjassa niskoittelevat ihmiset pyytävät profeetoilta mieluisia asioita näillä sanoilla:” Älkää ennustako meille tosia. Puhukaa meille miellyttäviä asioita, nähkää meille harhakuvia.”

Totuus satuttaa, se vaatii meitä katsomaan itseämme rehellisesti. Näkemään syyllisyytemme ja armon tarpeemme. Ja kun tulemme Jumalan eteen avoimin sydämin, hän armahtaa. Samassa Jesajan kirjan luvussa sanotaankin, että Herra oikein odottaa voidakseen olla meille armollinen.

Tehdään siis elämässämme valmisteluja. Leikataan kuolleet oksat, haravoidaan sydämen pienimmätkin sopukat ja suojellaan ja varjellaan sitä hyvää ja kaunista, minkä Jumala on meihin kylvänyt. Älkäämme uskoko valheellisia harhanäkyjä.

Totuus löytyy edelleenkin Isosta Kirjasta, Raamatusta, jonka lehdillä Jumala puhuu tämän ajan ihmisille. Vielä on pelastuksen päivä. Vielä on valoa pimenevässä maailmassa, ja tuo valo loistaa Golgatan kummulta julistaen ristiinnaulitun voittoa. Ota tuo voitto todeksi myös omalla kohdallasi.

Sirpa Koski

SINUSSAKIN SYNTYY UUTTA

Heräät uuteen päivään. Katselet ihmisiä, jotka kiireisin askelin menevät töihin, kouluun, kuka minnekin. Sinulla ei ole kiire mihinkään. Missään ei kukaan odota työpanostasi. Ei käsiä, jotka monta vuotta ahkerasti ja tunnollisesti tarttuivat työhön. Yksinäisessä aamuhetkessä kelaat elämää taaksepäin. Aikaan, kun talossa oli elämää. Oli kouluun lähteviä lapsia, oli puoliso taakkaa jakamassa.

Miksi kukaan ei enää tarvitse minua? Tämä hiljaisuus musertaa alleen, seinät tulevat liian lähelle. Sydän hakkaa rinnassa yhtä ja samaa viestiä; hyödytön, hyödytön! Ajattelet että onko enää mieltä jatkaa tätä. Kuka minusta välittää, ketä kiinnostaa tämä vähäinen elämä syrjäisessä Euroopan kolkassa.

Tiedätkö, kun Jeesus kulki maan päällä, häntä kiinnosti kalastajien, kerjäläisten, sairaiden ja laiminlyötyjen elämä. Kaikenlaisten ihmisten elämä. Hän tuli tuomaan uutta, sanomaa toivosta, muutoksen mahdollisuudesta. Iankaikkisesta elämästä tämän maallisen vaelluksen jälkeen.

Jesajan kirjassa, luvussa 43 jakeessa 19 sanotaan näin: ”Katsokaa, minä teen uutta. Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.”

Sinussakin syntyy uutta. Jeesus tekee tien siihen korpeen, erämaahan jossa kuihdut. Hän kuljettaa sinut sieltä pois. Vie virvoittavien vesien äärelle lepäämään ja puhdistumaan. Jumalalla on sinulle tehtävä, hänen seurassaan sinun ei tarvitse olla työtön. Et ole enää hylätty ja hyödytön. Anna hänelle kätesi ja jalkasi. Anna koko elämäsi niin hän antaa sinulle kaiken mitä tarvitset. Tämä on sinulle pelastusrengas, tartu siihen juuri nyt. Sinussa on jo taimella jotain suurta ja ihmeellistä, anna sen kasvaa.

Sirpa Koski

PELASTUS- JA UUDISTUMISRUKOUS

Olemme hiljattain saaneet viettää itsenäisen Suomen 98-vuotis-päivää. Monet lähisukulaisemme puolustivat sodan aikana tätä maata, monet haavoittuivat vaikeasti, useat antoivat henkensä maamme puolesta. Heidän uhrinsa ansiosta meillä on itsenäinen Suomi.

On kuitenkin eräs henkilö, joka on antanut henkensä sinun puolestasi, että sinulle olisi pääsy Jumalan luokse. Hän on Jeesus Kristus! Niin paljon Jumala rakasti maailmaa; sinua ja minua, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen (Jeesukseen) uskoo; hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Sana sinulle, joka olet luisunut pois Jeesuksen luota. Jollakin tavalla olet hukannut sydämen uskon; sydämen usko on vaihtunut pään uskoon. Jumalan Sanan luku ei enää maita. On vaikeaa palata takaisin Jeesuksen luokse. Kuitenkaan Jeesus ei ole koskaan jättänyt sinua. Hän on ollut vierelläsi ja itkenyt, kun on nähnyt sinun tuskasi. Puhun samalla itsellenikin, kun kun puhun tätä sinulle. Rukoillaan yhdessä, rukoillaan uskon uudistumisen puolesta. Tämä seuraava rukous sopii myös sinulle, joka et koskaan ole Jeesusta tuntenut ja pyytänyt häntä elämääsi.

Rukoilemme:
"Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Minä tunnustan Sinun edessäsi, että olen uskossa kylmennyt. Tunnustan Sinun edessäsi kaikki syntini; anna minun syntini anteeksi. Olen joutunut Sinusta niin kauas, tule sydämeni sopukoihin asumaan, puhdista minut Sinun verelläsi, vapauta minut kaikista siteistä, jotka minua sitovat. Uudista minun uskoni. Tee Sanasi eläväksi."

Nyt julistan sinulle ja itselleni synninpäästön, sillä valtuudella, jonka Jumala on minulle antanut.

"Jeesuksen Kristuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä julistan kaikki sinun syntisi anteeksi. Julistan sinulle vapautta Jeesuksen nimessä kaikista sisäisistä siteistä, jotka sinua kahlitsevat. Julistan sinulle vapautumista itsetuhoajatuksista. Julistan sinulle sisäistä parantumista, julistan parantumista kaikista ruumiisi sairauksista. Amen."
 
Muista, että mitään lääkettä et saa jättää pois, ennenkuin lääkärisi antaa sinulle luvan ja toteaa sinut terveeksi vaivastasi.

Rikki mennyt tehdään eheäksi, särkyneet korjataan, haavoittuneet sidotaan, alaspainuneet nostetaan, kadonneet löydetään, eksyneet tuodaan takaisin.

Jeesus on tie ja hänet vastaanottamalla elämääsi pääset Jumalan yhteyteen. Jeesus antaa sinulle rauhan sisimpääsi ja antaa elämällesi tarkoituksen.
Ala lukemaan Jumalan Sanaa, vaikka yksi jae päivässä. Hakeudu sellaisten ihmisten luokse, joiden tiedät olevan uskossa. Rukoilkaa yhdessä, tutkikaa Jumalan Sanaa yhdessä.

Tulkoon Jumalan rauha sinun sydämeesi, ja Jeesuksen läsnäolon myötä elämän ilo. Mene rauhassa ystäväni!

Eila Viikilä

MUUTOKSEN TUULET

Uusi vuosi. Mitä se tuoneekaan meidän eteemme, kun tämäkin loppuun käyty toi niin suuria mullistuksia pienen Suomen elämään.

Ihmisillä on monenlaisia pelkoja ja ahdistuksia. Kysymyksiä, joihin ei näytä olevan kenelläkään vastauksia. Ehkä nyt suuren epävarmuuden keskellä voimme arvostaa omaa ennen niin turvallista ja hyvää isänmaatamme ihan eri tavalla. Ja myös kristillistä uskoamme, josta menneet polvet imivät voimansa ja lohdutuksensa. Vaikeinakin aikoina, vihollisen uhatessa maata, he tiesivät, että ikiaikojen Jumala pitää heistä huolen. Miten paljon viime sotien aikana meillä rukoiltiin. Ne rukoukset kuultiin ja saimme pitää itsenäisyytemme silloinkin kun moni pieni kansa miehitettiin ja alistettiin.

Miten kauas olemme harhautuneet Jumalasta? Hyvinvoinnin keskellä monet ajattelivat, ettei tässä mitään Jumalaa tarvita. Me riitämme itsessämme.

Nyt puhaltaa kylmä viima ja on aika etsiä Isän kasvoja ja Hänen tahtoaan. Se on suomalaisille hyvä tahto, jos vain palaamme harharetkiltä. Meitä kutsutaan kuin eksyneitä lapsia hänen luokseen. Siellä voimme olla kuin linnunpoikaset turvallisessa pesässä.

Tuulet puhaltavat, suuria puita kaatuu ryminällä, kansat pauhaavat kuin myrskyävä meri. Mutta meillä on rauha Hänen siipiensä alla. Psalmi 91 alkaa näillä sanoilla: ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”

Saako Hän olla myös sinun Jumalasi, sinun turvasi ja linnasi? Onko tämä vuosi sinulle uuden alun aikaa? Anna elämänhallintasi sinua vahvempiin käsiin. Voit kokea suuren muutoksen, seikkailun uudessa maailmassa, missä pahan varjot eivät voi sinua pelottaa.

Sirpa Koski

JUMALAN TUULI

Kauniissa hengellisessä laulussa pyydetään Jumalan tuulia puhaltamaan yli synnyinmaan. Sitä pyydetään puhaltamaan taivaan valosta, jotta nukkuvat sielut heräävät. Golgatan kautta tuuli puhaltaa kuoleman varjon laaksoihin ja kärsiviin sydämiin.  Siinä on tuon laulun sanoma. Ajankohtainen juuri nyt.

Raskaat murheen pilvet pimentävät monen kulkijan sydämen. Uni valtaa niin kuin opetuslapset Getsemanen tuskien puutarhassa. Niin paljon on kärsimystä ja surua. Ahdistuksen suljettuja ovia, vanhojen muistojen tomuista hengitystä jo aamulla kun silmät avataan. Mutta Golgatalta puhaltaa tuuli, toivon ja uuden elämän raikas vire.

Me tarvitsemme tuota tuulta. Jumalan väkevää puhuria. Jopa myrskyä, joka vie vanhan ja tarpeettoman painolastin mennessään. Miten mahtavaa on saada aloittaa kaikki alusta. Katsella elämän puhtaita sivuja, antaa Vapahtajan haavoitetun käden kirjoittaa niille uutta. Ja ennen kaikkea Hän haluaa kirjoittaa sinunkin nimesi elämän kirjaan.

Ehkä et vielä tunne Häntä, joka kolkuttaa sydämesi ovea. Suljettua ovea ei voi avata kukaan muu kuin sinä itse. Älä pelkää tuota miestä, Hän tuntee kaiken mitä sinussa on. Ja rakastaa sinua. Se on kaikkein tärkein viesti, joka täytyy saada läpi tämän meluisan ajan keskellä. Pieni ja avuton ihminen on rakastamisen arvoinen.

Jo aikojen alussa Taivaan Isän näki miten meille käy. Ilman Häntä olemme hukassa ja eksyksissä. Niinpä Hän antoi ainokaiselle Pojalleen tehtävän tämän kärsivän maan kamaralla. Kertoa, että Isä rakastaa ja on valmis antamaan kaiken anteeksi. Mutta ei ilman hintaa. Tuo hinta on viattoman Pojan verinen kuolema häpeäpaalussa. Rakkauden tähden. Ja niin tapahtui. Rakkaus voitti vihan, elämä kuoleman.

Lahja kuuluu sinullekin. Puhaltakoon Jumalan ihana tuuli elämäsi joka sopukkaan.

Sirpa Koski

KESÄJUHLIEN AIKAAN

Parhaillaan vietämme monelaisia kesäjuhlia. On erilaisia festivaaleja, etupäässä musiikin ympärille rakennettuja. Iso osa juhlista on myös hengellisiä. Halutaan jotain sellaista evästä, joka taas arjessa kantaa eteenpäin.

Mistä tietää, mikä julistus sitten on oikeaa?

Kaikki hengellinen julistus pitäisi pohjautua Raamattuun. Se pitäisi pystyä perustelemaan Raamatun sanalla. Jumala on sanonut omasta sanastaan, että "vaikka taivas ja maa katoavat minun sanani ei koskaan katoa".

Jumala varoittaa lisäämästä tai ottamasta pois jotakin hänen sanastaan. Tänä päivänä näyttää olevan vallalla käsitys, että Jumalan sanasta voi ottaa pois asioita, jotka eivät miellytä, tai lisätä jotain, mitä siellä ei ole.

Raamattu pitäisikin tuntea ennen kuin siitä rupeaa väittelemään kuulopuheiden perusteella tai omien mielikuvien tai jopa vääristymien mukaan. Jeesuksesta itsestään sanotaan, että Hän on sana. Sanasta me löydämme, mikä on Jumalan tahto eri elämäntilanteisisiin.

IRT eli Raamatun tietosanakirja sanoo Jumalan sanasta seitsemän vertauskuvaa: Ensinnäkin se on kuvastin - eli se näyttää ihmisen todellisen tilan. Ovatko asiat Jumalan kanssa kunnossa? Onko rauha sydämessä? Toiseksi Jumalan sana on kuin vasara - eli se murtaa oman tahdon. Vaikea asia tänä narsistisena aikana, jolloin jokainen haluaa määrätä itse elämästään.

Jumalan sana on myös tuli - se sulattaa sydämen. Tänä kovuuden aikana tarvitaan erityistä puhdistusta kaikesta välinpitämättömyydestä. Sana on myös miekka - se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet. Hengellisyys ja sielullisuus ovat nykyään monesti pahasti sekaisin.

Jumalan sana on on myös siemen - se antaa uutta elämää. Muistan kuinka poikani 10-vuotiaana luki Raamatusta useita lukuja ja sanoi sen jälkeen: "Kylläpä tuli voimaa!" Sana on myös vesi - se puhdistaa. Ja Jumalan sana on myös valkeus - se näyttää tien, muihin suuntaan jatkaa eteenpäin. Tänä erilaisten oppien ja ismien aikakautena, kun vieraat filosofiat ja uskonnot tunkevat joka tuutista, on jotain pysyvää ja iankaikkista - se on Jumalan sana.

Ja sana itse, Jeesus Kristus, tuli ihmiseksi, antautui ristiinnaulittavaksi meidän tähtemme. Tämä sanoma ei ole muuttunut aikojen ja vuosisatojen saatossa, vaan on vieläkin samanlaisena voimassa jokaiselle, joka Hänet vastaanottaa Vapahtajana omaan sydämeensä. Saakoon Hänen ristinsanomansa koskettaa meitäkin tänä kesäjuhlien aikana syvältä. Koska sieltä todellinen elämä lähtee! Veren voima vapauttaa ja parantaa, pelastaa ja puhdistaa. Se antaa todellisen ja aidon ilon. Annetaan sanan koskettaa ja muuttaa meitä tänä kesänä.

Aila Murtomäki

KAIPAUS JA IKÄVÄ

Syksy. Hämärä pudottaa verkkonsa sateisen maiseman ylle. Linnut suuntaavat matkansa jonnekin missä on lämmintä, missä on kesä. Kaipaus valtaa mielen. Kaipaus johonkin toisenlaiseen, johonkin jota ei tässä todellisuudessa tavoita.

Iso kirja kirjoittaa miten me olemme täällä vieraita ja muukalaisia. Korpien kulkijoita matkalla kotiin.

Ja matkalaisen valtaa välillä ikävä ja kaipaus, ahdistus, kun polku kulkee pimeiden paikkojen ohi. Kun kuolema hengittää liian lähellä elämää. Sitä väsyy itseensä. Väsyy heikkouteensa ja huonouteensa. Väsyy, koska ei jaksa täyttää omia ja muiden asettamia vaatimuksia. Elämästä tulee minuntäytyy, minunpitää, minunvelvollisuuteni... Valtava kaipaus täyttää kipuna sydämen.

Kaipaus saada nähdä hänen armahtavat kasvonsa, hänen rakastavat silmänsä. Saada nähdä hänet, joka antaa levon ja rauhan. Joka rakastaa minua juuri tällaisena, oman vajavaisena itsenäni.

On lohdullista tietää, että aikana jolloin kaikki muuttuu äärimmäisen nopeasti, yksi on ja pysyy samana. Jumala ja hänen sanansa. Ja kerran tämä ikävä ja kaipaus päättyy. Kerran saan katsella kasvoista kasvoihin Ensimmäistä ja Viimeistä.

Lauluntekijä ilmaisee ajatuksensa näin: ”Syksyiset myrskyt ei aina riepota minuakaan. Aina ei kuolema paina toisaalle kaipailemaan. Aika on kukkien kuolla ja paeta lintusten, mutt' viimein kaukana tuolla muualle ikävöi en.”

Sirpa Koski

Minulle oli suuri siunaus omistaa lapsena uskovainen täti, jonka olin käytännöllisesti ristinyt mummutädiksi. Isovanhempani olivat kuolleet, joten tätini toimitti myös mummun virkaa.

Mieleeni tuli eräänä päivänä jo kauan aikaa sitten mummutädiltä saamani kirje, jonka löysinkin pienen etsiskelyn jälkeen ja jonka nyt tässä sanatarkasti julkaisen.

"Pirkko kiltti. Et usko miten suuren ilon minulle järjestit, kun sain korttisi. Olen niin kipiällä sydämellä sinua aina muistanut. Enkä ole mitään sinun hyväksesi voinut tehdä. Muuta kuin rukoilla aina Jumalaa, että nosta ja kanna sitä orporaukkaa. Nyt kun näin kuin hyvin sinun asiasi on, niin kyllä vieläkin panin kädet ristiin ja kiitin Taivaan Isää, että se on sinusta niin hyvän huolen pitänyt. 

Olet päässyt kouluun, johon tuhannet pyrkii turhaan. Saat nyt ammattipätevyyden, jota joka toimeen tarvitaan. Onnea vaan.

Täällä me Oton kans kompuroidaan eteenpäin. Otolta leikattiin sappi ja hän oli joulun Oulun sairaalassa. Minä piän keppiä tukena.

 Terveisin Anni-täti"

Unelma ammattiin valmistumisesta ei koskaan toteutunut, mutta yksi unelma toteutui: minustakin tuli ihan tavallinen ihminen tavallisten ihmisten keskelle. Siihen ovat myötävaikuttaneet varmasti mummutädin ja monen muun rukoukset, sekä Jumalan ääretön armo ja pohjaton rakkaus.

Mummutäti kävi monesti meidän äiditöntä perhettä auttelemassa ja lähtiessään sanoi minulle "oohhan sitte toprana".

Luotetetaan rukouksen kantavaan voimaan ja luuseroinnin sijaan koetetaan kaikki olla ihan toprana.

Pirkko Paananen

MYYTTIEN MURTAMISEN AIKA

Herra, Jumala, on sinun kanssasi, Hän on voimallinen, Hän auttaa. Sinä olet Hänen ilonsa, rakkaudessaan Hän tekee sinut uudeksi, Hän iloitsee, Hän riemuitsee sinusta. (Sef. 3:17)

Voimme todeta, että tämä Raamatun kohta koskee myös meitä suomalaisia.

Syvällä sisimmässään moni kokee kelpaamattomuuden, riittämättämyyden ja häpeän tunteita. Ne ilmentyvät elämässä moninaisina tunteina ja asioina. Monesti olemme tottuneet ja oppineet saamaan hyväksyntää ja rakkautta suorittamalla ja toisia miellyttämällä. Olemme oppineet tekemällä ja pätemällä tulemaan rakastetuiksi ja arvostetuiksi.

Terveen itsenä rakastamisen taito on opittavissa ja se on oikeastaan ainut tie todelliseen vapautumiseen ja eheytyteen. Luulo, että en ole rakastamisen arvoinen, on elämää tuhoava valheellinen mielen myytti, joka on tuhottavissa. Tuon luulon tilalle on saatava tietoisuus siitä, että olen arvokas ja rakastamisen arvoinen - totuus on tuotava valheen tilalle. Pään ikiaisten tiedostojen tuhoaminen voi olla pitkä ja kivuliaskin prosessi, mutta se on sen arvoinen johtaen meidät valheminuudesta todelliseen, aitoon elämään ja iloon. Ilman tuota parantavaa prosessia jäämme oman elämämme sivustakatsojiksi.

Tuon asian voisi viedä myös kansalliselle tasolle, sillä tuttu myyttihän on se, että meillä suomalaisilla on huono itsetunto kansakuntana eikä me osata arvostaa itseämme muiden kansojen joukossa. Onkohan suomineidon aika vihdoinkin 100-vuotsijuhlansa kunniaksi oikaista ryhtinsä ja oikoa hameen helmat ja murtaa tuo myytti. Meidän ei enää tarvitse nöyristellä Ruotsin ja Venäjän välissä, vaan voidaan kiitollisina olla ylpeitä omasta maastamme. Voimme olla kansanakin oma itsemme.

Mutta palataanpa takaisin yksilötasolle.

Ihminen voi olla niin rikki sisäisesti, ettei hän kykene ottamaan rakkautta ja hyväksyntää vastaan, eikä näin ollen kykene aidosti rakastamaan muita. Emme voi antaa sellaista mitä meillä ei ole.  Tällainen ihminen tarvitsee luotettavan rinnallakulkijan, joka kärsivällisesti, tippa kerrallaan antaa rakkautta ja hyväksyy.

Sellainen ihmissuhde on kuin turvallinen syli, jossa voimme olla täysin omana itsenämme. Hoidon kruunaa Jumalan agape-syvähoito. Sanan mukaan olet Jumalan ilo, et mieliharmi niin kuin pahimmassa tapauksessa olit omille vanhemmillesi.

Jumalan tahto on se, että meillä on yltäkylläinen elämä. Jos ajattelet nyt, että et ole sen arvoinen, sain sinut juuri kiinni valheesta. Tuo valhe on hävitettävä. Totuus on, että me kaikki olemme arvokkaita: olemme kaikki Jumalan Pojan veren hintaisia ja se on arvokkainta mitä voi olla.

Pirkko Paananen

TÄMÄN PÄIVÄN ANNAN JEESUKSELLE

Lukemattomia kertoja meidät laitetaan luopumisen paikkaan. Lukemattomia kertoja me luovumme, luovutamme. Lukemattomia kertoja tuomitsemme toisiamme. Silti se rakastava ote meistä ei irtoa.

Meitä koetellaan monella tavalla. Mitä lähempänä olemme Herraa, sitä enemmän tulee vaikeuksia, ongelmia, kiusauksia, sitä enemmän se maailmassa olvva pahan valta haluaa meitä harhauttaa. Silti maa on tasaisempi, mitä lähempänä olemme Golgatan ristiä.

Miksi alamme kiemurrella penkissä, kun saarnaaja sanoo sanan synti, miksi ajatus karkaa, kun on rukouksessa olon aika. Me rimpuilemme Herran rakastavassa otteessa, siinä mikä kiinnittää meidät Häneen. Meidän on oltava valmiita luopumaan aivan kaikesta. Niin että se suhde välillämme on yksinkertaisesti ihminen itse ja Jeesus.

Joskus joku voi joutua luopumaankin aivan kaikesta. Ihminen ikään kuin maalaa itsensä nurkkaan, ahtaa itsensä aivan siihen puristuksiin, kaiken muun avun ulottumattomiin. Tuossa hetkessä on totuus niin selkeä, että sokaistuneinkin on väistämättömän näkevä. Siinä on Herra. Hän haluaa meidän ymmärtävän, että Hän on, kuten Raamattu kertoo: Joh. 14:6 Jeesus vastasi "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani".

Ilman pehettä, ilman kotia, ilman menestystä, ilman rahaa, ilman ystäviä. Meidät vie pelastustielle ainoastaan henkilökohtainen usko Jeesukseen. Se ei tule omin voimin, ei teoilla, ei toistoilla, ei sunnnuntaisin, ei aamu- tai iltarukouksessa. Se tulee sinä hetkenä, kun luovutamme luovumme. Olemme paljaana kaikesta. Olemme Hänen edessään ja tunnustamme, ettemme yksin selviä. Että tarvitsemme ja janoamme henkilökohtaisesti kuulevamme, tuntevamme Jeesuksen rakkauden. Sillon rukous on meille rakas, silloin tiedämme, että Sana on annettu meille jokapäiväiseksi ravinnoksi. Saamme tuntea Pyhän Hegen läsnäolon.

Joka päivä meidän on valittava Jeesus että Hänen seurassaan haluamme elää. Hänen hyväksyntänsä meitä kohtaa, vaikka olemme kompuroineet tunkioilla, juhlineet vuoren laella, juopuneet valheista, tehneet vääryyttä ja valitettavasti teemme näin niin kauan kuin olemme tämän maan päällisessä elämässä. Tämän tunnustaminen on sitä, joka meidän on tehtävä. Hän haluaa meidän olevan kiinni Hänessä. Hänen ristissään, joka huuhtoo syntimme, valkaisee lunta valkeammaksi sisimpämme

Ps. 51:9; Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun, pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi.

Hän, jonka armosta ja loppumattomasta rakkaudesta saame todistaa ja jonka luona saamme kirkkaudessa ikuisen kodin ja rauhan. Kun me näemme, että Hänessä on jo kaikki.

Room. 6:22-23; Mutta nyt, kun te olette synnistä vapautettuja ja teistä on tullut Jumalan palvelijoita, teidän hedelmänne on pyhitys ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Herra vahvista meitä Hengelläsi, anna meidän itsemme meissä pienentyä ja Sinun Herra suurentua. Johdata meidät riemusi luo. Aamen.

Mari Vähäsarja Maaselkä 8.3.2018

RISTIINNAULITKAA

Pari tuhatta vuotta sitten elettiin ihmiskunnan kohtalon kannalta äärimmäisen ratkaisevia hetkiä. Jumalan poika, Jeesus Kristus, meni puolestamme vapaaehtoisesti ja syyttömänä ristiinaulittavaksi. Ristiinnaulitseminen oli erittäin raaka ja häpeällinen rangaistumuoto, joka kohtasi pahimpia rikollisia.

Mutta kuinka ollakkaan.... Risti, joka alun perin oli mestauspaalu, onkin nykyään kristinuskon symboli ja todellinen toivon ja iankaikkisen autuuden viestintuoja. Jeesuksen ylösnousemuksen tähden risti ei ollutkaan kaiken loppu vaan kaiken alku ja täyttymys.

Ristissä näemme Jumalan ihmeellisen suunnitelman, jossa halveksitusta tulee arvokkainta mitä olla saattaa. Jeesus syntyi talliin ja kapaloitiin eläinten syöttöruuheen ja hän täytti tehtävänsä antaen ristiinnaulita itsensä. Hän oli kotoisin halveksitusta Nasaretin kaupungista, josta ei koskaan pitänyt tulla mitään hyvää. Hänen ystäviään olivat ne kansanosat, jotka ihmisten silmissä olivat alinta saastaa. Tällaisen Jeesuksen luo on jokaisen hyvä tulla. Tällaisen Jeesuksen luona jokaisen on hyvä olla.

Synti, sairaus ja kuolema on voitettu ristin ja ylösnousemuksen kautta. Tätä pääsiäisen ilosanomaa julistaa kevätaurinko yhdessä visertävien lintujen kanssa. Tässä meille jokaiselle sanoma elämän tarkoituksesta. Tässä meille kaikille tulevaisuus ja toivo.

Pirkko Paananen

JEESUS, VIIMEINEN OLJENKORSI

Aikoinaan Jumala veti minua puoleensa ja salli minun kokea syvää ahdistusta ja tyhjyyttä. Melkein kaikki poppakonstit oli kokeiltu joogasta jällleensyntymäopin kautta horoskooppeihin ja meedioista ennustajiin. Viimeinen oljenkorsi oli vielä jäljellä - Jeesus Nasaretilainen.

Jumala antoi minun armossaan tarttua Poikansa käteen ja hän veti minut ylös helvetin kuluista.

Miksi me viimeiseen asti vastustamme Jeesusta? Ihminen luonnostaan vastustaa Jumalaa ja kapinoi häntä vastaan. Mieleeni on jäänyt kertomus eräästä alkoholistista, jolle ehdotetiin Jeesusta ja uskoon tulemista, niin hän sanoi, ettei hän nyt sentään niin alhaalla ole, että tarvitsisi Jeesusta avukseen.

Mieluummin annamme sielunvihollisen tuhota elämämme kun sallimme Jeesuksen pelastaa meidät. Eikö tämä ole suurinta järjettömyyttä? Ja kuitenkin uskovaisia pidetään järjettöminä tomppeleina, kun turvautuvat Jumalan apuun ja uskovat Raamatun opetuksiin. Myös muitten ihmisten sanomiset ja kasvojen menetyksen pelko panee esteet. Nykypäivän maailmassahan jumalattomuus ei hävetä yhtään ja mainioin tyyppi on se joka härskeimmin ja julkeimmin käyttäytyy ja synnillä rehennellään. Mutta auta armias, jos tässä vielä uskoon pitäisi tulla. Mitä ne kaveritkin sanoisivat?

Onko uskon asiat sitten tarkoitettu vain niille, joilla menee niin sanotusti huonosti? Jumala vetää ihmistä monesti vaikeiden elämänolosuhteiden kautta yhteyteensä. Raamatussa sanotaan, että Jumala haluaa, että kaikki tulevat tuntemaan totuuden ja pelastuvat, mutta toisaalla sanotaan, että usko ei ole joka miehen. Menestyvistä miljardööreistä rappiolla oleviin ja kaikki kansankerrokset siltä väliltä Jumala haluaa pelastaa. Valinta on vain jätetty ihmisen vapaan tahdon varaan. Jumala ei pakota ketään uskomaan itseensä. Ihminen saa ihan vapaasti olla oman itsensä jumala ja pärjäillä omavoimaisesti, jos katsoo sen olevan itsellensä parasta. Mutta näin toimiessaan ihminen samalla kaivaa itselleen iankaikkista hautaa ja ääneensä huutaa kuolemaa ja lopullista eroa Jumalasta.

Jeesus haluaa antaa meille tulevaisuuden ja toivon sekä todellisen tarkoituksen elämäämme. Hän haluaa antaa meille aidon ilon, rauhan ja vapauden. Valinta on meidän itsemme.

Pirkko Paananen

KOETTELEMUKSISSA

Mitä lähempänä olet Jumalaa, sitä enemmän sinua koetellaan. Jeesus sanoo:

Jos te olisitte maailmasta, se rakastaisi omaansa. Mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma vihaa teitä. Joh. 15:19

Kaikki ihmiset eivät usko Jumalaan. Kaikki ihmiset eivät usko Jeesukseen. Kaikki ihmiset eivät usko pahaan eivätkä siihen, että paha toimii. Jokainen, joka on kuullut Jeesuksesta, on kuullut myös sielumme vihollisesta. Jeesus sanoo:

Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuulla minun sanaani. Joh. 8:43

Minulle sanottiin lapsuudessani, että ei saa kiroilla, se on pahan kutsumista. Jotkut ajattelevat, että pahan toimintaa ei saa todeta. Se koetaan pelotteluna. Se koetaan uhkana. Mutta me emme voi olla pumpulissa. Meidän ei tarvitse uskossa Jeesukseen pelätä pahaa. Olemme voittajan puolella. Kun me uskomme hyvän, me uskomme myös pahan.

Itse olen ollut koettelemuksissa aivan eri tavalla nykyään uskon uudistumisen jälkeen. Läheiset ihmiset, ystävät ja lähisuku, ovat ottaneet asiakseen tietoisesti tai tietämättään, tavoitteen horjuttaa uskoani. En ole täydellinen ihminen, toisten asenne satuttaa. Mutta en aio antaa pahalle valtaa siinä, että katkaisisin tärkeät ihmissuhteeni tai hylkäisin uskoni ja seurakuntayhteyteni. Jätän tämän Herran kannettavaksi ja Hänen johdatukseensa, Puolustajana on Jeesuksen lupauksen mukaisesti:

Ja minä rukoilen Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,
Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, sillä se ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja on teissä.
Joh. 14:16-17

Uskossa rukoilemme uskon herätystä kaikkialle maailmaan, myös läheisiimme. Meidän tehtävämme on myös todistaa uskosta. Kertoa ja olla merkkinä kristitystä. Jeesuksessa olemme täydellisiä, mutta täällä maailmassa vajaita ja ihmisyytemme vaikuttaa. Tulee sanottua ja tehtyä asioita väärin. Kun kadumme ja tunnustamme syntimme, meillä on sovitus. Meidät on vapahdettu. Juuri me, jokainen meistä, on Herralle rakas ja Hän haluaa asua jokaisessa sydämessä.

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.  
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.  Hepr. 11:1, 3

Tämä ei ole mitään haihattelua tai epätodellista, tämä on uskon totuus ja varmuus.

Mari Vähäsarja

USKONTOJEN SEKAMELSKASSA

Uskonnollisessa tai opillisessa mielessä nykymaailma on kuin runsasvalikoimainen sekatavarakauppa, josta jokainen saa valita itselleen mieluisan ismin tai opin. Kaiken tämän keskellä moni kyselee, mikä on oikea suunta. Matt. 11:28-29 jakeessa Jeesus sanoo seuraavasti: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljanen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." Kuka muu on koskaan voinut luvata mitään tällaista?

Maailmassa on miljoonia eri epäjumalia eri maailman uskonnoissa, joita ihmiset yrittävät lepytellä erilaisilla uhreilla, jotta jumalat olisivat heille suopeita. Jeesusta ei tarvitse lepytellä. Hän kutsuu vain hellästi tulemaan luoksensa luvaten antaa levon ja rauhan.

Raamattu kieltää selkeästi myös kaiken tähdistäennustelun sekä vainaja- ja tietäjähenkien puoleen kääntymisen (3.Moos. 19:31). Kauniissa ja viattoman tuntuisessa paketissa meille tuodaan tarjolle runsas valikoima erilaisia okkultisia oppeja alkaen horoskoopeista ennustajiin ja jatkuen enkeleiden palvomisesta shamanismiin ja meedioihin ja niin edelleen. Kaikissa näissä ollaan tekemisissä pimeyden voimien kanssa ja parempi on kääntyä niistä pois kokonaan. Näillä meidänkin rakkailla tanhuvilla uuspakanuus ja okkultismin harjoittaminen on nostanut voimakkaasti päätään.

Psalmissa 16 sanotaan, että monta tuskaa on niillä, jotka ottavat vieraan jumalan. Tätä todistaa ihmisten silmitön kärsimys esimerkiksi hindulaisessa ja islamilaisessa maailmassa.

Kyselijälle ja etsijälle Jumala haluaa aina antaa selkeitä ja totuudenmukaisia vastauksia. Niitä kannattaa etsiä Raamatusta. Kaiken tämän valhemedian ja totuudenjälkeisen ajan keskellä on kuitenkin olemassa totuus. Psalmi 119:105: "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."

Pirkko Paananen

TULKAA ISÄNI SIUNATUT

Hän oli hiljainen ja vaatimaton, kuin elämän teatterin kuiskaajan virkaa hoitava henkilö. Näytöksen jälkeen muut seisovat yleisön edessä ja ottavat vastaan suosionosoitukset ja kiitokset. Hän poistuu paikalta vähin äänin.

Hän näkee kadulla hätää kärsiviä ihmisiä ja tekee kuin laupias samarialainen. Pysähtyy auttamaan. Vaaran vuosina hän seisoi etulinjassa, hoiti haavoittuneita, piti kotirintaman pystyssä. Itki itkunsa yksin ja jatkoi uurastusta herkeämättä.

Maan hiljaiset ja nöyrät. Sitä he ovat edelleenkin. Unohdettuina yksinäisiin koteihin hyvän hoidon nimissä tai säilytettyinä laitoksiin, joissa kenelläkään ei ole tarpeeksi aikaa. Täytyy tuottaa voittoa ahneitten omistajien jo pulloillaan oleviin taskuihin. Se revitään vähien työntekijöitten selkänahoista, vanhusten ruuasta ja hoitotarvikkeista. Vaippojahan ei tarvitse vaihtaa kovin monta kertaa vuorokaudessa.  Ei tarvitse viedä hoidettavia ulos, ei virkistystoimintaan. Palvelutalo, mikä harhaan johtava nimitys se monesti onkaan.

Mutta hiljaisilla ei ole puolustajia. Emme näe kymmeniä tuhansia marssimassa heidän puolestaan. Kuulemme vain jatkuvia vaikerruksia valtiovallan taholta, miten nämä heikot ja avuottomat ovat vain painolastia, miinusmerkkejä budjettikirjoissa.
Mutta tulee aika, kun kaikki seisovat valkoisen istuimen edessä. Kuvittelen, miten nämä maahan poljetut seisovat sielläkin jossain takarivissä. Röyhkeät kyynärpää taktiikkaa käyttäneet ahneet tönivät toisiaan, jotta heillä olisi paras paikka etualalla.

Mutta silloin valtaistuimella istuva, jolla on tulisilmät, viittaa kädellään, jossa näkyy naulanjäljet. Mies kutsuu takarivissä olevia luokseen sanomalla: ” Tulkaa minun isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.”

Mitä sitten tapahtuu niille, jotka tässä maailmanajassa riistivät ja sortivat heikompia? Senkin voi lukea Kirjasta, jonka sivut kääntyvät huimaavaa vauhtia loppua kohden.

Sirpa Koski

VILUNKUKAT

Hilja Aaltonen kirjoittaa eräässä runossaan kaikkein herkimmästä kukasta. Hän nimittää tuota kukkaa Vilunkukaksi. Vilunkukat eivät kestä tämän maailman kylmää tuulta. Viima puree liian ankarasti. Tuo kukka vetäytyy aina hieman syrjään, etsii varjoisasta paikasta turvaa. Katselee herkin silmin ja sydämin kaikkea kuin ulkopuolisena. Tai niinkuin Uuno Kailaan runossa ”Pallokentällä.” Rampa poika seuraa toisten riemukasta peliä haluten mennä itsekin siihen mukaan. Hän ottaa jo askeleen, havahtuen sitten huomaamaan raajarikkoisuutensa. Aurinkoisen pelikentän raikuessa muiden ilosta, lehmuksen alla seisovan pienen ihmisen sydän särkyy jälleen kerran.

Minä tunnen monta Vilunkukkaa. Heitä on monenikäisiä ja kokoisia. Välillä näkyy herkkyys ja kipu ulospäinkin, joskus suojanaamio hatarasti peittää palelevan sydämen. Miten kulkea näiden haavoittuneiden lähellä? Vain hiljaa ja varovasti, äänettömästi ja äärettömästi rakastaen.

Raamattu puhuu miehestä, joka ei särkynyttä ruokoa muserra, ei heikosti palavaa kynttilänsydäntä sammuta. Hän seisoo elämän pallokentillä sivuun jääneiden vierellä loppuun asti.
Meillä pikkuihmisillä on pikkuymmärrys elämän mysteeristä. Omasta ja muiden.
Herkästi tuomion ruoska lyö, leimakirves heiluu Vilunkukkien yllä. Mutta yksikin hyväksyvä sana, rakastava katse saattaa jollekin merkitä äärettömän paljon.
Hilja Aaltonen päättää runonsa hyvään ohjeeseen: ”Ken vaippansa lämpimän antaa Vilunkukkasen ylle, niin häntä Jumalan siunaus kantaa myös päivihin ajallisiin.”
Meitä palelevia lohduttakoon tieto tulevasta kesästä, auringosta, joka jaksaa nousta tummienkien pilvien alta. Routainen maa sulaa, kuivat risukot heräävät kukkimaan ja lintujen laulu soi elämän säveltä. Tuo laulu ylistää elämän antajaa, syntiemme sovittajaa.

Sirpa Koski

VIELÄ ON TOIVOA

"On toivo, joka yönkin valaisee.  On toivo, joka kaiken hallitsee.

On toivo, jossa myrsky vaikenee, se toivo meidän Jeesuksemme on.”

Tämä hengellinen laulu lohduttaa ja rohkaisee mieltäni, kun katselen tätä maailmaa, sen tuskaa ja ahdistusta.  Sotia, joissa ei kysytä onko uhri sotilas tai siviili, lapsi tai vanhus, mies tai nainen.  Sodan ahnas peto syö kaiken tielleen osuvan,  paisuen ja janoten lisää.

Sen hengitys tuntuu jo täällä pienessä, ennen niin turvalliselta ja horjumattomalta vaikuttaneessa Suomessamme.  Onko enää mitään toivoa, kysyy moni.  Onko enää mieltä tehdä työtä, perustaa perhettä?  Onko enää toivoa yleensä elää?  Jo tuo laulu vastaa kysymykseen.  On toivo, joka ei horju.  Joka kestää kaiken, hallitsee kaiken.  Siinä vaikenee sotien melskeet,  myrskyävä maailma lakkaa ahdistamasta.

Meillä on täysi toivo ja tulevaisuus Jeesuksessa.  Sitä varten hän tuli,  nosti häpeäpuun harteilleen.  Kärsi rikollisen kuoleman, jotta meillä olisi toivo.  Loppuun asti.  Ei ole niin pimeää yötä, ei niin syvää tuskaa, ei niin suurta synnin valtaa, etteikö Jeesus voisi auttaa.

Sinä, joka pelkäät huomista, pelkäät tulevaa, avaa toivon ovi!  Toinen Aikakirja luku 16 jae 9: ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle.

Sirpa Koski